Kaupunki on alkukesästä tuonut pitkin kaupunkia kukkaistutuksia isoissa ruukuissa, puistoihinkin on istutettu paljon kesäkukkia. Kesällä jo ihmettelin, että mikä ihmisiin on mennyt, että pitää repiä niitä kukkaistutuksia pois? Välillä niitä revittyjä istututuksia oli pitkin poikin kaupunkia ja osa ihan totaalisen kadonnut. Miksi yhteiseksi silmäniloksi istutetut kukat eivät saa olla rauhassa?

Sunnuntaina kävin kaupungilla rauhallisella kävelyllä. On taas joku ollut voimantunnossa, kun oli pitänyt kaataa korkeita kukkapurkkeja kävelykadulla nurin. Eikö ihan oikeasti ole mitään muuta konstia purkaa sitä ylimääräistä energiaa kuin hajoittaa ja sotkea ympäristöä?

 

 

 

Tämän blogin aiheeseen sain aatoksen Annamari Sipilän tämänpäiväisestä Helsingin sanomien kolumnista. Ensin meinasin olla itsekäs, röyhkeä, epäeettinen sekä varas ja ottaa blogilleni nimen suoraan Annamarin kolumnista, eli virtuaalimuseon. Mutta blogia tehdessäni muistin yhden vanhan piponi, jossa luki MUSEOKAMAA. Joten päätin sittenkin ottaa sen blogilleni nimeksi.

En oikein itsekään ole vielä sisäistänyt, että mitä varten perustin blogin, kirjoittaminen on vaan niin mukavaa. Välillä kirjoituksissani ei ole mitään järkeä tai päätä ja häntää, mutta se on hyvä tapa tuulettaa omia ja muitten ajatuksia. Asia ja sen järkevyys eivät ole minulle kovinkaan tärkeitä, mutta tekstin tuottaminen asioiden kärjistäminen on paremminkin minun suosikkeja. Katsotaan nyt mitä tästä sitten kehkeytyy. Aikanaan.